Kypsään ikään ehtinyt seitsenvuotias Piia Hirvensalo

Olen Piia Hirvensalo, kypsään ikään ehtinyt seitsenvuotias ja edelleen uusi tässä maailmassa, joka on hämmentävä, sekava ja ihmeellinen. Olen tehnyt töitä Itämeren laivaliikenteessä, näytellyt Ylioppilasteatterissa ja leikittänyt ihmisiä tv-tuotannoissa.

Lapsena minua luultiin pojaksi ja ajattelin, että voin itse valita, kasvanko mieheksi vai naiseksi. Aikuiseksi en halunnut. Päätin, että naisena olisi kätevämpi olla, anatomisista syistä. En ole katunut valintaani.

Nyt olen yhtenä joukossa pinoamassa sanoja peräkkäin ja päällekkäin. Jokainen sana on tiili, joka lujittaa Ajattelun alustan rakennetta. Kutsun kaikki ihmiset mukaan rakentamaan ajattelulle kotia.

Näen tekoälyssä vaaroja ja mahdollisuuksia. Lapsuuteni oli analoginen ja käsin kosketeltava. Haluan säilyttää verevän ja puhtaan yhteyden todellisuuteen. Se onnistuu vain vaalimalla ihmisen omaa ajattelua ja elävää, ajassa ja paikassa rakentuvaa vuorovaikutusta yksilöiden välillä.

Tekoäly uhkaa syrjäyttää luovan työn ja peittää ihmisen kädenjäljen digitaalisesti tuotettuun härmeeseen. Uuden synnyttäminen ja osaajaksi kasvaminen on kuitenkin hidasta ja vaivalloista. Ponnistelulla on arvonsa, joka näkyy lopputuloksessa. Yhä useammin tarjolla on ajattelun laminaattia aidon ja kestävän sydänpuun sijaan.

Ajattelu tapahtuu dialogissa, kuvitellussa tai todellisessa. Siksi tarvitsemme alustan, jonne ihmiset voivat kokoontua vuoropuheluun. Silloin ajattelu kehittyy ja säilyy ihmisen tekemänä.

Ajattelun alustan perustajana suojelet monituhatvuotista ihmisyyden ja omaäänisyyden aarniometsää, sen harvinaiseksi käyvää biotooppia. Ajattelun uudistumista ja lajirunsautta. Tule mukaan taisteluun tyhmistymistä vastaan, moniäänisen, rönsyilevän, hapuilevan ja uteliaan ajattelun puolesta!