Tunteellinen salmiakin ystävä Sanna Grav

Olen Sanna, joukkuepeli-ihminen.

Rakastan erilaisten ihmisten omituisia juttuja. Haluan tulla haastetuksi ja kuulla, miten joku toinen näkee maailman. Vaikka pulisen, pälisen ja välillä komentelen, olen todella herkkä. Epäoikeudenmukaisuus menee ihon alle. Pidän salmiakista, mutta en lakritsista. Huomaan asioiden erot.

Ihmisen tekemää -hankkeeseen minut toi mahdollisuus tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka välittävät ajattelun, luovuuden ja tekijöiden toimeentulon tulevaisuudesta. Meillä on pieni tiimi ja hirvittävän paljon tehtävää. Ympärillä on onneksi joukko upeita, keskenään erilaisia ihmisiä. On kunnia olla mukana.

Kyllästyttää puhe siitä, että tekoäly olisi muka ainoa tapa saada asioita aikaan.

Minä haluan tehdä onnistumiseni ja virheenikin itse. Oppia niistä ja kantaa vastuuni. Iloa tuo se, että näen oman tekemiseni vaikutuksen: mitä kosketus, hymy, kuje tai joskus kirosanakin saa toisessa aikaan. Voin katsoa silmiin ja oppia reaktiosta.

Työssäni puhun ääneni käheäksi puhelimessa, vastailen viesteihin ja saatan ihmisiä yhteen. Kuulen paljon huolta siitä, mikä ihmisen tekemisen paikka on tekoälymurroksessa. Yritän auttaa ihmisiä kuulemaan toisiaan ja löytämään keinoja tehdä huolelle jotakin. Haluan, että myös ystäväni ja muut luovan työn tekijät voivat vastaisuudessakin elää työllään.

Ajattelun alustassa minua innostaa mahdollisuus ajatella, jakaa ja tehdä yhdessä. Hälinää ja turhanpäiväistä älämölöä on jo tarpeeksi. Tarvitsemme paikan, jossa voimme kohdata toistemme ajatuksia ja kokea olevamme osallisia.

Sen paikan syntyminen vaatii resurssit, mikä tarkoittaa rahaa. Tarvitsemme ihmisiä, jotka haluavat sen niin paljon, että tulevat mukaan perustajiksi. On puhuttu, odoteltu ja tarkkailtu. Minusta olisi hienoa päästä yhdessä näkemään, mitä saamme aikaan. 

Jos sinulla on varaa pizzaan ja baarikierrokseen perjantaina, sinulla on varaa tähänkin!