Ihmisen tekemällä on paikka, kun teemme sellaisen

KUN ELÄMÄSTÄ POISTAA järjestelmällisesti vaivan, tuloksena ei ole parempi elämä. Jäljelle jää ohut varjo elämästä.

Tekoäly tuottaa tekstiä, ääntä, kuvia ja kokonaisia maailmoja. Faktan ja fiktion rajat hämärtyvät. Synteettisen vyöryn alle uhkaavat jäädä ihmisten omaperäiset ajatukset, näkökulmat ja tuntemukset.

Some-syötteemme täyttyvät synteettisellä hälyllä ja halvoilla huomiokoukuilla. Simulaatioon voi upota, sinne voi paeta. Mutta onnellisuutta se lisää kuin väljähtänyt suoratoistomaraton.

OLEMME TAIPUVAISIA välttämään vaivaa. Mutka on kustannus, joka pitää minimoida. Poimimme helpoimman palkinnon, ja tämän varaan on rakennettu koko mukavuusteollisuutemme.

Samaa meille lupaavat tekoälypalvelut. Mutta merkityksellisyyden kokemus, arjen riemu, syntyy usein juuri ponnistelusta.

Vuorelle kiipeäminen on palkitsevampaa kuin nousu hissillä huipulle. Omin hikipisaroin väsätty vaatekaappi tuntuu tärkeämmältä kuin valmiina ostettu. Jälkimmäistä havaintoa kutsutaan Ikea-efektiksi.

Hyvä elämä ei tarkoita sitä, että kaikki olisi mahdollisimman kevyttä. Tarvitsemme tekemistä, johon haluamme panostaa. Projektin, taidon, ihmissuhteen, harrastuksen, vastuun.

Flow-tilassa tekeminen vie mukanaan, kun tehtävä on juuri sopivasti vaikea. Käytämme kykyjämme ja olemme läsnä siinä, mitä teemme.

Se pitää meidät elossa.

Silti käytämme valtavasti kekseliäisyyttä siihen, ettei meidän tarvitsisi tehdä itse juuri mitään. Vapautuvan ajan voimme käyttää esimerkiksi makaamiseen ja puhelimen selaamiseen.

Yksinäisyyden ja merkityksettömyyden keskelle tekoäly tarjoaa seuraavaa helpotusta: meidän ei tarvitsisi enää vaivata päätämme eikä välttämättä toisiammekaan.

KUN LUEMME TOISEN ihmisen tekstiä, kuulemme hänen äänensä tai katsomme jotain hänen tekemäänsä, olemme kosketuksissa toiseen tietoisuuteen. Harkintaan, kokemukseen, näkökulmaan ja lopulta myös vastuuseen. Emme tyhjään simulaatioon, olkoon se kuinka uskottava hyvänsä.

Ihmisen tekemällä on itseisarvo. Se syntyy paitsi tekemisestä, ponnistelusta ja läsnä olemisesta myös näiden suhteesta toisiin ihmisiin.

Käytän tekoälyä moneen asiaan, mutta en halua hukkua koneeseen ja ajautua sihteeriksi, joka vain kuluttaa ja viimeistelee algoritmien tekemää työtä. Enkä toivo lapsilleni tällaista tulevaisuutta.

Onneksi tekoäly ei ole luonnonvoima, eikä siihen tule suhtautua sellaisena.

SIKSI PERUSTAMME AJATTELUN ALUSTAA. Haluamme paikan, jossa voi pysähtyä kiinnostavan ihmisen ajatusten äärelle. Lukea, kuunnella, innostua ja olla eri mieltä. Kohdata jotain, jota ei olisi itse tullut ajatelleeksi.

Mukana on tutkijoita, kirjailijoita, toimittajia, taiteilijoita ja muita ihmisiä, joilla on sanottavaa maailmasta ja elämästä. He tarvitsevat työlleen yleisöä ja työstään toimeentuloa. Pelkkä ihmisen tekemän arvostaminen ei vielä maksa kenenkään työstä.

Rakennamme paikkaa, jossa lukijan maksama raha mahdollistaa tekijän työn ja tekijän työ antaa lukijalle ajateltavaa.

Kutsun sinut mukaan perustamaan Ajattelun alustaa. Perustajatilauksella autat tekemään hyvästä tarinasta totta ja pääset lukijaksi, kuuntelijaksi, yhteisön osaksi palvelun avautuessa.

Samalla tuet koko Ihmisen tekemää -hankkeen jatkoa ja seuraavia askeleita. Kehitämme keinoja, joilla ihmisen tekemän voi tunnistaa ja valita, koska arvostuksen pitää näkyä myös tekijöiden toimeentulossa.

Ihmisen tekemälle jää lopulta niin paljon tilaa kuin itse valitsemme sille antaa.

Tutustu Ajattelun alustaan >